Kampuksella on virkistävää olla töissä Jukka Hammar, lakimies

Ennakkoluulot eivät aina pidä paikkansa. Tampereen Hervannan yliopistokampus on osoittautunut inspiroivaksi työympäristöksi, joka ammatillisen kehittymisen lisäksi tarjoaa virkistystä ja verkostoitumista.

Aloitin työurani 1980-luvulla Helsingin ydinkeskustassa Sokoksen tavarataloa vastapäätä sijaitsevassa arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelemassa upeassa graniittilinnassa. Asuin silloin metroradan varrella ja Rautatieaseman metroaseman sisäänkäynti sijaitsi aivan tuon rakennuksen vieressä.

Työpaikka upeassa rakennuksessa Helsingin ydinkeskustassa kaikkien mahdollisten palveluiden keskellä ja täydellisten julkisten liikenneyhteyksien varrella kuulostaa ihanteelliselta. Olin toki siitä aikoinaan ylpeäkin, ja kaipasin sitä seuraavissa työpaikoissa Helsingin laitakaupungille Kehä I:n ruuhkissa autolla junnatessani.

Olen kuitenkin sittemmin havahtunut pohtimaan työpäiviäni Helsingin keskustassa. Kuinka hyödyin sinänsä loistavasta sijainnista? En mitenkään, voin nyt todeta. Tulin aamulla metrolla työpaikan viereen, ja päivän päätteeksi matkustin metrolla suoraan kotiin. Lounaat ja kahvitauot menivät henkilöstöruokalassa aina omalla porukalla, enkä lainkaan hyödyntänyt keskustan loistavia palveluita.

Ennakkoluulot haihtuivat

Siirtyessäni Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n palvelukseen työpaikka sijaitsi valtion virastotalossa Tampereen keskustan laitamilla. Rakennusta ei hyvällä tahdollakaan voinut kutsua loistokkaaksi. Ankean rakennuksen käytävillä ja ruokalassa laahustivat pääosin virttyneet villatakkivirkamiehet.

Melkoinen järkytys oli, kun SYK ryhtyi suunnittelemaan muuttoa Hervannan korpeen, silloisen Teknillisen yliopiston kampusalueelle. Ojasta allikkoon, ongelmalähiöön – paikkaan, jossa mielestäni ei ollut muuta kuin tietokoneita näprääviä nörttejä.

Nyt voin tunnustaa, että olin todella väärässä. Hervannan kampus on nimittäin paras työympäristö, jossa työpaikkani on sijainnut.

SYK muutti syksyllä 2016 Hervannan kampukselle juuri valmistuneeseen Kampusareena-rakennukseen. Kaikki ennakkoluuloni haihtuivat hetkessä. Uutena monikäyttäjärakennuksena Kampusareena tietysti oli yliopistorakennukseksi poikkeuksellinen ja omasta näkökulmastani suorastaan loistava.

Pohjakerroksessa on liiketiloja, joissa on tarjolla myös palveluita. Toimistotiloista puolet on vuokrattu yrityksille, ja kirsikkana kakun päällä rakennuksessa sijaitsee yritykset ja yliopiston, tutkimuksen ja tuotekehityksen yhdistävä Kampusklubi.

Kokonaisuutenakin kampus oli jotain muuta kuin olin pelännyt. Se osoittautui nopeasti aktiiviseksi, monikulttuuriseksi ja inspiroivaksi työskentely-ympäristöksi, johon myös kaltaiseni keski-ikäistynyt vastarannankiiski sulautui hyvin. Lounasravintoloiden määrä moninkertaistui, ja kampuksen kahviloistakin osa palvelee myös meitä työpäiväänsä joskus reilusti venyttäviäkin.

Avoin ilmapiiri

Heti ensimmäisenä syksynä paljastui, että kampuksella järjestetään runsaasti tapahtumia, joihin me yritysten edustajatkin pääsimme osallistumaan. Kampusfestin tai kyykän MM-kisojen aikana seniorien keskinäisen verkostoituminenkin toimii, mutta nostalgista ja samalla virkistävää on ollut myös päästä ottamaan tuntumaa nykyopiskelijoiden juhlimiseen.

Muistikuvat yöllisistä kierroksista kellarien kiltatiloissa tai jatkoista Teekkarisaunalla eivät enää ole aivan kirkkaita, mutta luovat aina positiivisen vireen. Nostalgisia muistoja menneiltä vuosikymmeniltä on noussut mieleen myös katsellessa nuoria, jotka syksyn fuksitapahtumien jälkeisinä aamuina katselevat toisiaan ruokalan pöydässä tai aulan penkeillä hivenen hämillään ja vienosti hymyillen.

Kauniiden muistojen lisäksi työskentely kampuksella on aidosti tuonut niin työhön kuin yksityiselämäänkin uutta näkökulmaa ja tietoa. Yliopiston infonäytöt pursuavat tietoa erilaisista tapahtumista, ja kampuksella järjestetään lähes viikoittain väitöstilaisuuksia. Välillä tapahtumat tai väitökset sivuavat omaa työtä ja niihin osallistumalla kehittyy ammatillisesti. Aina tiedolla siitä, että tuollaistakin tapahtuu tai on tutkittu, on vähintään yleissivistävä vaikutus.

Hervannan kampuksella toimii tällä hetkellä lähes 50 yritystä. Osa on SYK:n vuokralaisena ja osa toimii vuokralaisenamme olevassa toimistohotellissa. Yritysten toimialakirjo on laaja. Joukosta löytyy yrityksiä, joiden toiminta ja osaaminen kiinnostaa minua ammatillisesti. Kampuksen avoimessa ilmapiirissä on helppo kävellä yrityksen tiloihin tai pysäyttää sen edustaja käytävällä ja aloittaa keskustelu itseä askarruttavasta asiasta.

En varmastikaan ole ainoa, joka hyödyntää tätä mahdollisuutta. Jos samalla käytävällä on patenttitoimisto ja tuotekehitysyksikkö, on vaikea kuvitella, etteivätkö yritysten edustajat käytävällä tai lounaalla tavatessaan puhuisi myös työasioista ja yritysten mahdollisesta yhteistyöstä. Tämä kaikki on mahdollista, kun työpaikka sijaitsee kampuksella. Tätä ei välttämättä tapahdu siinä, Helsingin ydinkeskustan, upeassa toimistorakennuksessa.

 

Jukka Hammar

Kirjoittaja toimii lakimiehenä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ssä. Vapaa-ajallaan hän hyödyntää digitalisaatiota pelaamalla shakkia pilvessä. Ruokakulttuurin ihannoijan saattaa löytää tutustumasta eri paikkakuntien uutuusravintoloihin.