Kampusten kehittäminen kannattaa Juha Uotila

”Yliopistokaupunkien on hyvä satsata kampustensa kehittämiseen. Oma yliopisto tuo kaupunkiin elämää ja väriä. Eläväinen kampus vahvistaa kaupungin vetovoimaa.”

Suomen yliopistojärjestelmä mullistui vuonna 2009, kun yliopistorakennusten hallinta siirrettiin valtion omistuksesta kolmelle uudelle yhtiölle, Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy:lle, Aalto Yliopistokiinteistöt Oy:lle ja Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:lle eli SYK:lle.

Uudistus heitti yliopistot suuren haasteen eteen. Yliopistoista tuli autonomisia. Ne vastasivat nyt kaikista kuluistaan kokonaisrahoitusmallissa, myös tilojensa vuokrista.

SYK:n salkkuun kuului tuolloin 1,1 miljoonaa neliötä vuokrattavaa pinta-alaa. Noin 410 rakennuksesta koostuva kiinteistöomaisuutemme muodosti 940 miljoonan euron taseen. Lähdimme kehittämään kampusalueita ja tiloja aktiivisesti – toisella tavalla kuin tavallinen kiinteistönomistaja, joka auraa lumet ja leikkaa nurmikot. Visioksemme otimme tulla Euroopan arvostetuimmaksi kampuskehittäjäksi.

Kampukset osaksi kaupunkia

Uuteen tilanteeseen joutuneet yliopistot ryhtyivät nopeasti kehittämään paitsi toimintaansa myös tilankäyttöään. Ilmeni, että tilaa oli yksinkertaisesti likaa tai tilat eivät vastanneet tämän päivän tarpeita.

Me SYK:ssa puolestamme päätimme lähestyä samaa asiaa toiselta kantilta.

 Oivalsimme, että kampukset olivat vain osittain kaupunkimaista ympäristöä. Entä jos kampuksille kaavoitettaisiin liiketiloja, palveluja ja asuntoja? Näin yliopistojen tiivistämisen seurauksena tyhjentyneet tilat voitaisiin hyödyntää uudistamalla kaupunki- ja aluetason suunnittelua ja kehittämällä kiinteistöjä.

Näin sai alkunsa kampuskehittäminen, jossa lyövät kättä kiinteistöjohtaminen ja kaupunkistrategia.

Kampuskehittäminen on sittemmin jalostunut koko kampuksia käsitteleviksi kampusvisioiksi ja -strategioiksi. Ne ottavat kantaa alueen maankäytöllisiin ratkaisuihin, muun muassa siihen, miten kampus kiinnitetään ympäröivään kaupunkirakenteeseen ja elinkeinoelämään.

Jotain on tehty ja saatu aikaiseksi, mutta paljon on vielä matkaa jäljellä – ei 1,1 miljoonan neliön kiinteistömassaa ihan tuosta vaan uusita. Peräpeiliin katsottaessa seitsemän vuoden takainen yliopistouudistus on kuitenkin ollut valtiontalouden näkökulmasta kiistaton menestystarina.

Tekemisen meininkiä

Sijainti lähellä yliopistoa on houkutteleva vaihtoehto monelle yritykselle. Suomen kaikki yliopistot kuuluvat Euroopan mittakaavassa kärkikaartiin, ja tiedeyhteisöt ovat useille yrityksille tehokkaita mentoreita. Kampuksella yrityksellä on mahdollisuus paitsi hyödyntää huippuosaamista myös verkostoitua ja värvätä uusia osaajia riveihinsä.

Entä yliopistokaupungit sitten – miksi niiden kannattaa kiinnostua kampusten kehittämisestä? Yksinkertaisesti siksi, että kampukset ovat niille elintärkeitä. Yliopistot tuovat kaupunkiin kansainvälistä väriä, sillä tiedeyhteisöt ovat globaalisti verkottuneita ja tekevät maailmanlaajuista tutkimusyhteistyötä.

Opiskelijat tuovat kaupunkiin elämää. Suurin osa opiskelijoista on tietysti kaupungissa vain läpikulkumatkalla, mutta aina joku kuitenkin kotiutuu paikkakunnalle ja löytää sieltä valmistuttuaan pysyvän työpaikan.

Herätys, kaupunkipäättäjät!

Yliopistokaupunkien päättäjien on katsottava rohkeasti eteenpäin ja oltava proaktiivisia. Niiden kannattaa ottaa veturin rooli talousalueensa kilpailukyvyn ja vetovoiman rakentamisessa. Tässä työssä niiden on toimittava yhdessä alueen eri toimijoiden ja koulutussektorin kanssa. Oman yliopiston tuoma positiivinen vire ei ole mikään itsestäänselvyys ja kasvun tae.

Kehitys kulkee jo oikeaan suuntaan, mutta työsarkaa riittää vielä.

Haastan arkkitehti Timo Meurosen Aihio Arkkitehdit Oy:stä kertomaan blogissamme näkemyksensä siitä, millainen kampusympäristö voisi parhaimmillaan olla.