”Loppumaton yhteistyö on onnen avaintekijä” – ulkopuolisena tarkkailijana SYK:n 10-vuotisella taipaleella

Kuulin Suomen Yliopistokiinteistöistä ensimmäisen kerran vuoden 2010 alussa. Olin viimeistelemässä historian opintojani, kenties gradun parissa, kun professori Tapio Hämynen soitti.

Silloisen Joensuun yliopiston hallintojohtaja ja pitkäaikainen SYK:n hallituksen puheenjohtaja Petri Lintunen oli ottanut yhteyttä Tapioon tiedustellakseen sopivaa henkilöä dokumentoimaan syntymässä olleen yhtiön perustamisvaiheita. Tuossa vaiheessa olin ollut mukana toimittamassa ainejärjestömme historiateosta ja kirjoittanut Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan historian. Kenties nämä näytöt vakuuttivat Tapion kääntymään minun puoleeni.

Hämysen puhelun jälkeen soittelin hieman pelokkaana Petrille pohtien samalla, oliko opiskelijan sopimatonta soittaa hallintojohtajalle. Ei ollut. Näin jälkikäteen voin rehellisesti tunnustaa, etten heti ymmärtänyt, mistä oli kysymys.

Nopeasti kuitenkin selvisi, ettei kysymys ollut vain kiinteistöistä, vaan kiinteistöt olivat osa laajempaa kuviota. Petri toimitti minulle kokoamansa arkistoaineiston, joka kattoi vuonna 2011 toteutetun yliopistouudistuksen virallista ja epävirallista valmisteluaineistoa. Kiinteistöillä oli keskeinen merkitys autonomisten yliopistojen sommittelemisessa uskottavasti.

Kärpäsenä katossa

Noin kymmenen vuoden ajan olen saanut seurata ulkopuolisena tarkkailijana SYK:n kehitystä. Olen päässyt kurkistamaan kasvavaan ja kehittyvään yritykseen olematta kuitenkaan osa sitä. Yhteensä neljän historiikkikierroksen yhteydessä toteutetut haastattelut mahdollistavat mutkattomat suhteet puolin ja toisin.

Historioijan silmin kaksi tai kymmenen vuotta on lyhyt aika. On kuitenkin hyvin harvinaista päästä seuraamaan tutkimuskohdettaan lähietäisyydeltä muutaman vuoden välein. Jatkuvasti päivittyvä aineisto onkin todellinen aarreaitta suomalaisten yliopistojen ja korkeakoulutuksen historian kannalta, mutta myös erilaisten organisaatioiden tutkimuksen näkökulmasta.

Toisaalta se on haaste ‒ osaanko kiinnittää haastatteluissa huomiota sellaisiin näkökulmiin, jotka ovat kiinnostavia kahdenkymmenen tai viidenkymmenen vuoden päästä?

Raikas betoniarkkitehtuuri jää taakse

Kaikkiin hyviin tarinoihin kuuluu käännekohta, jossa juoni kääntyy yllättävään suuntaan. SYK:n ensimmäisen vuosikymmenen osalta sijoittaisin avainhetket vuoteen 2010. Tarkan hetken paikallistaminen on kuitenkin vaikeaa – avainhenkilöiden tahdikkuuden ansiosta.

Kohteliaasti toimitusjohtaja Mauno Sievänen ja Petri Lintunen ovat eri yhteyksissä antaneet toiselleen kunniaa sen oivaltamisesta, että yliopistokiinteistöjen aktiivinen kehittäminen on paras turva niiden säilymiselle. Tämä oivallus muotoutui visioksi olla Euroopan arvostetuin kampuskehittäjä ja johti edelleen määrätietoiseen pyrkimykseen rakentaa kampuksista yliopistokaupunkien kehityksen ytimiä.

Vision kasvua arjeksi kuvastaa SYK:n omien toimitilojen muutos. Ensimmäinen toimisto Tampereen Uimalankadulla muistutti ankeahkoja 1970-luvun tiloja, joissa aikoinaan itse aloitin yliopisto-opintoni. Nykyään sellaisiin törmää harvoin. Niin kampuksille kuin SYK:n toimistoon on ilmaantunut tilan tuntua, valoa ja ilmavuutta. SYK:n muutto Hervantaan jätti samalla taakse raikkaan betonisen Uimalankadun.

Jotta ylistyspuhe ei peittäisi alleen todellisuutta, on hyvä muistaa, ettei SYK:n omistama rakennuskanta ole koskaan valmis. Sisäilmahaasteiden selättäminen, vision virittely ja oppimisen tilojen avartaminen ovat eittämättä onnistuneita, mutta yhtä kaikki ensimmäisiä askeleita SYK:n ja sen omistajayliopistojen yhteisellä matkalla. Aina tulee uusia tiloja, jotka ovatkin jo vanhoja, ja tutkimuksia, jotka muuttavat käsitystämme oppimisesta.

Tällä matkalla onnen avaintekijäksi arvioisin loputtoman yhteistyön. Yliopistot ovat sekä SYK:n vuokralaisia että omistajia. Päivittäin tiloja käyttäville yliopistolaisille tilakysymykset eivät kuitenkaan aina näyttäydy samanlaisina kuin ylhäältä katsoen. SYK:n ja yliopistojen suhteet ovatkin kietoutuneet yhteen niin monella tapaa, että edellytykset kahden osapuolen kolmiodraamalle ovat aina olemassa.

Vanhemmuudessa minua kokeneemmat voivat neuvoa: onko kärsivällisyys sopiva ohje kymmenvuotiaalle?

Mikko Puustinen, kuva: Joel Grandell

Mikko Puustinen on dokumentoinut SYK:n historiaa vuodesta 2010 lähtien. Hän työskentelee tutkijana ja opettajankouluttajana Helsingin yliopistossa. Työssään hän haluaa auttaa purkamaan historian myytit ja muistuttaa, että historia on vaarallisen helpon oloista, mitä se ei kuitenkaan ole. Vapaa-ajallaan Puustinen lukee, pelaa palloa, suunnistaa ja penkkiurheilee.