Matkalla kohti monitilaympäristöä Esko Ollikainen, asiakkuuspäällikkö

Suomen Yliopistokiinteistöt (SYK) ja Itä-Suomen yliopisto ovat jo pitkään kehittäneet oppimistiloja yhteistyössä. Uusi yhteinen aluevaltaus on työympäristön kehittäminen.

Työn tekemisen tavat ovat murroksessa, ja sen myötä myös työympäristöä on päivitettävä tähän päivään. Työtilojen pitäisi tukea esimerkiksi digitalisaation tuomia uusia mahdollisuuksia.

Asiakaspäällikkönä on ollut mukava huomata, että Itä-Suomen yliopistossa on tunnistettu tarve kehittää oppimistilojen lisäksi myös työympäristöä. Ei tietysti ole yhdentekevää, minkälaisessa ympäristössä yliopiston 2 500 työntekijää tekevät työtään.

Suuntaa näyttää Itä-Suomen yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelu Aducate. Sekä Joensuun että Kuopion kampuksilla Aducatelle rakennetaan parasta aikaa aiempaa monipuolisempaan käyttöön taipuvia toimistotiloja.

Myös yliopiston hallinto ja johto ovat muuttamassa monitilaympäristöön, ja minä heidän mukanaan. Jo kymmenen vuotta olen jakanut kahvihuoneen yliopiston tilapalveluyksikön kanssa Kuopion kampuksella, mutta muutto samaan monitilatoimistoon vie yhteistyön uudelle tasolle. Tulemme varmasti paremmin tutuiksi puolin ja toisin, ja sen seurauksena myös SYK:n ymmärrys yliopiston tarpeista syventyy.

Pelisäännöt korostuvat

Vaikka monitilaympäristön hyödyt tiedetään, matka kohti monitilaympäristöä ei ole aina ihan helppo.

Olen monesti kuullut epäilyjä monitilaympäristön toimivuudesta ja siitä, miten se vaikuttaa omaan työhön. Vanhasta pois oppiminen on haastavaa. Pelot ovat kuitenkin usein turhia – monitilatoimisto ei ole sama asia kuin avokonttori. Monitilatoimisto on yksilöllisesti juuri tietylle työyhteisölle suunniteltu ja työskentelyn tarpeisiin sovitettu tila.

On kuitenkin tärkeää, että monitilatoimistoon laaditaan yhteiset pelisäännöt ja toimistoetiketit, ja että niitä myös noudatetaan. Monitilatoimistossa jokaisella työntekijällä on entistä suurempi vastuu työympäristönsä ilmapiiristä. Toisten huomioiminen arjessa konkretisoituu, kun joutuu miettimään omia toimintatapojaan ja käyttäytymismallejaan. Parhaimmillaan uudet toimintatavat sitouttavat ihmisiä ja nostavat työyhteisön hyvinvoinnin uudelle tasolle.

Kokemusten kautta kohti parempaa tilankäyttöä

Kampusurani aikana olen päässyt seuraamaan läheltä oppimisympäristöjen kehittymistä Itä-Suomen yliopistossa. Siirryttyäni viime vuonna kampusmanagerista asiakkuuspäälliköksi myös Lappeenrannan, Jyväskylän ja Joensuun yliopistokampukset ovat tulleet minulle tutuiksi. Yhdessä yliopistojen kanssa tarkastelemme esimerkiksi kampusten kehitysalueita ja tiloja, jotka sopisivat pilottihankkeiksi.

Yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa olemme muun muassa toteuttaneet flipped classroom -demon, jossa opiskelijat opiskelevat käsiteltäviä asioita etukäteen itsekseen ja ryhmissä. Kysymyksille ja vuorovaikutukselle jää tällöin enemmän aikaa itse opetustilanteessa. Opiskelijoilla on myös käytössään ryhmätyötila, jonne he voivat tulla vapaasti mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Kuopioon ja Joensuuhun on myös valmistumassa niin sanottu peilisali, jossa kaksi samankaltaista tilaa yhdistetään videolaitteilla yhdeksi ja samaksi luokkahuoneeksi.

Kampusten välillä sukkuloiminen on oiva tapa jakaa ideoita ja parhaita käytäntöjä. Mitä esimerkiksi Kuopion kampus voi oppia Lappeenrannan monikäyttäjäkampuksen kehittämisestä, ja mitä Jyväskylän yliopisto voisi ottaa opiksi Itä-Suomen yliopiston toimitilakehityksestä?

Näkökulmien vaihtaminen synnyttää uusia ajatuksia, ja toimivia ratkaisuja kannattaa hyödyntää laajemminkin.

 

Esko Ollikainen

Kirjoittaja on Itä- ja Keski-Suomen asiakkuuspäällikkö Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ssä. Hän vastaa muun muassa asiakkuuksien kehittämisestä Kuopion, Jyväskylän, Joensuun ja Lappeenrannan kampusalueilla. Esko viihtyy avarassa, erilaiset työtavat ja fiilikset huomioivassa työympäristössä, johon siivilöityy riittävästi luonnonvaloa ja joka on kirkastettu keinovalolla. Mies rentoutuu mieluiten hiihtoladulla, uimahallissa, pyörän selässä tai lenkkipolulla.