Tampereen yliopiston rakennetun ympäristön tiedekunnan dekaani, Antti Lönnqvist, pohtii blogissaan kampuskehitystyön tavoitteita dekaanin näkökulmasta.
– Olen oman tutkijanurani aikana pohtinut paljon sitä, mistä tietotyöläisten ja asiantuntijaorganisaatioiden tuloksellisuus muodostuu ja miten sitä voidaan erilaisilla johtamisen ratkaisuilla tukea. Tuloksellisuus rakentuu useiden tekijöiden myötävaikutuksella. Eräs huomionarvoinen asia on tila, jossa työtä tehdään. Toimivat tilaratkaisut tukevat yksilön ja ryhmien työskentelyä, ja ne luovat mahdollisuuksia kohtaamisille ja yhteisöllisyyden rakentumiselle. Fyysinen työpaikka voi myös olla osa yksilön ja yhteisön työidentiteettiä. Toisaalta tiloista aiheutuu kustannuksia ja kuormitusta ympäristölle. Sopivia tilaratkaisuja etsittäessä tulee siis tasapainolla eri näkökulmien välillä, kirjoittaa Lönnqvist.
Lönnqvistin mukaan pohdittaessa sopivia tilaratkaisuja on tärkeää huomioida työnteon tapojen muutos. Tieto- ja viestintäteknologian kehityksen myötä – ja nyt viime vuosina pandemian vauhdittamana – työskentelystä on tullut aiempaa enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta. Ei ole välttämättä fiksua matkustaa joka päivä työpaikalle, jos esimerkiksi keskittymistä vaativia työtehtäviä pystyy paremmin tekemään kotoa.
– Tilojen käyttöastetarkastelun ohella merkittävä kysymys on se, ovatko tilat ylipäänsä tarkoituksenmukaisia suhteessa henkilöstön ja opiskelijoiden tarpeisiin. Valtaosa opetustiloista on suunniteltu perinteiseen luokkahuoneopetukseen, mutta jo ennen pandemiaa esimerkiksi verkko-opetus ja flippaus ovat yleistyneet. Tällaiset opettamisen ja oppimisen muodot edellyttävät niitä tukevia tilaratkaisuja, esimerkiksi tiloja opiskelijoiden ryhmätyöskentelyyn. Kyse ei siis ole vain neliöiden määristä ja kustannuksista, vaan myös tilojen tarkoituksenmukaisuudesta. Näen, että molemmilla alueilla on merkittävästi parantamisen varaa, pohtii Lönnqvist.
Lue aiheesta lisää:
