Aika pandemian jälkeen: Tampereen yliopistossa tutkitaan työ- ja oppimisympäristöihin liittyviä tilankäytöntarpeita

Työ ei ole enää paikka, mihin mennään – se on entistä vahvemmin jotain, mitä tehdään. Samalla paikan ja kohtaamisten merkitys korostuu niin oppimisessa kuin työnteossa.

Koronapandemia siirsi monen tietotyötä tekevän työt työpaikalta kotiin – näin kävin laajamittaisesti myös kaikissa suomalaisissa korkeakouluissa. Vaikka pandemia väistämättä pakotti yliopistolaitokset sekä lukemattomat muut toimijat ottamaan valtaisan loikan kohti tuntematonta, ovat tietotyön murroksen trendit olleet nähtävillä jo pitkään myös akateemisessa työssä[1]. Pandemia on nostanut käsin kosketeltavaksi muutoksen, jossa digitaaliset apuvälineet luovat joustavuutta ja mahdollistavat työnteon paikasta riippumatta sellaisilla aloilla, joissa fyysinen läsnäolo ei ole suoranainen välttämättömyys. Akateeminen työympäristö voidaankin nähdä hajautuneena[2], mikä haastaa kampuskehityksen: Kuinka yhteisöjä ylläpidetään ja muodostetaan yhä monimuotoisemmassa kontekstissa?

Pandemia ja laajamittainen etätyöskentely ja -opiskelu on näyttäytynyt monessa suhteessa ristiriitaisina ilmiöinä: osa ihmisistä vaikuttaa nauttivan uudesta joustavuudesta, siirtymien vapauttamasta ajasta ja kotoa löytyvästä keskittymisrauhasta. Kuitenkin osa ihmisistä kokee etätyöskentelyn hankaloittaneen työskentelyä ja opiskelua aiheuttaen yksinäisyyttä ja riittämättömyyttä.[3] Kun laajamittaisesta etätyösuosituksesta on nyt luovuttu, tulee ajankohtaiseksi pohtia tulevaisuudennäkymiä sekä lyhyellä että pidemmälläkin aikavälillä. Miten työnteko ja opiskelu näyttäytyvät pandemian jälkeisessä ajassa? Miten ihmiset haluavat tehdä työtä ja opiskella jatkossa?

Lähtökohdat tulevaisuuden akateemisten työ- ja oppimisympäristöjen suunnitteluun ovat monin verroin aiempaa kirjavammat. Työnteko ja opiskelu hybridisoituu, jolloin osa toiminnoista tapahtuu paikan päällä ja osa virtuaalisesti. Työympäristökehityksessä ”kaiken täytyy muuttua” kuten Chiara Tagliaro[4] toteaa. Samalla kun kyseenalaistetaan aiemmat tavat toimia, tulee kunnioittaa yliopistojen merkitystä myös fyysisinä paikkoina, jotka keräävät ihmiset yhteen ja johon yhteisön jäsenet identifioituvat[5].

Suomen Yliopistokiinteistöt rahoittaa Tampereen yliopistolla parhaillaan toteutettavaa tutkimushanketta, jossa kartoitetaan niin opiskelijoiden kuin tutkimus-, opetus- ja tukipalveluhenkilöstön tulevaisuudenodotuksia ja -toiveita tiloihin liittyen. Hankkeessa osallistetaan käyttäjiä monin eri tavoin. Haastattelujen, työpajojen ja kyselyn avulla tietoa kerätään kahdessa tiedekunnassa, rakennetun ympäristön sekä johtamisen ja talouden tiedekunnissa. Tiedekunnat tutkivat ja opettavat laaja-alaisesti niin teknistieteellisiä kuin humanistisia ja yhteiskunnallisia aiheita. Tutkimuksella kerätään arvokasta tietoa siitä, minkälaisia tarpeita työskentely- ja oppimistiloihin liittyy pandemian jälkeisenä aikana. Hankkeen osana toteutettavalla webinaarisarjalla tarjotaan osallistumismahdollisuuksia Suomen Yliopistokiinteistöjen asiakkaille ja sidosryhmille.

Hankkeessa muodostetaan yliopistoyhteisön käyttäjäpersoonia ja niihin liittyviä tilankäyttötarpeita pohjautuen pandemian aikaisiin tutkimuksiin, sekä hankkeen aineistoon. Tutkimuksessa esiin nousseista tilankäytöntarpeista hahmotellaan periaatetason tilakonsepteja. Tarkoituksena on löytää tulevaisuuden työntekoa ja opiskelua tukevia yleisiä tila- ja toimintatapamalleja, jotka olisivat hyödynnettävissä myös muilla yliopistokampuksilla. Tutkimuksessa ammennetaankin kahden tutkittavan tiedekunnan osallistujien joukosta näkökulmia, jotka olisivat heijastettavissa myös laajemmin yliopiston oppimis- ja työtilojen kehittämiseen. Tarjoamalla osallistumisen mahdollisuuksia saadaan myös rikkaampia tila- ja toimintamalleja, joiden tarkoituksena on palvella erilaisia käyttäjiä. Tässäkään tapauksessa yksi malli ei sovi kaikille – ihmisten moninaisuus heijastuu myös tilantarpeiden moninaisuuteen, ja lopulta itse tilojen monipuolisuuteen ja erilaiseen tarjontaan. Lopulta työympäristöt tukevat hyvinvointia ja tuottavuutta, kun ne vastaavat käyttäjiensä työnteontapoihin ja vuorovaikutuksen tarpeeseen [6].

Jenni Poutanen, yliopisto-opettaja
Tampereen yliopisto, rakennetun ympäristön tiedekunta
Verna Hahtola, tutkija
Tampereen yliopisto, rakennetun ympäristön tiedekunta

Lähteet
[1] Harrison, A. & Hutton, L. (2014) Design for the Changing Educational Landscape, Routledge.
[2] Poutanen, J., Kotilainen, M., Hyökki, S., Urrila, L. & Nenonen, S. (2021) ”Distributed Academic Workplace and Community – towards a coherent campus within a city”, the 20th EuroFM Research Symposium.

[3] Tagliaro, C., Migliore, A., Danivska, V., Poutanen, J., Pelsmakers, S., Kaasalainen, T. and Nenonen, S. (tulossa 2022). “Home, university, and other spaces: Where Finnish and Italian academics did research prior to and during the COVID-19 pandemic”. In: Di Marino, M. et al. (eds), The COVID-19 Pandemic and the Future of Working Spaces, Routledge.

[4] Chiara Tagliaro B&C -journaalin analyysissään Michael Schley:n ja Alexi Marmotin toimittamasta kirjasta

“Work on the Move 3: Building Better Workplaces After the Pandemic” (2022)

[5] Temple, P. (2014), The Physical University Contours of Space and Place in Higher Education, Routledge.

[6] Van der Voordt, T. & Jensen, A. (2021) “The impact of healthy workplaces on employee satisfaction, productivity and costs”, Journal of Corporate Real Estate


Muut ajankohtaiset

Muut ajankohtaiset

Uutena SYKkiläisenä mukana asiakkuuspäivillä

Aika pandemian jälkeen: Tampereen yliopistossa tutkitaan työ- ja oppimisympäristöihin liittyviä tilankäytöntarpeita

Uusi Kampusklubi rakennettiin tarjoamaan yrityksille yliopistoyhteistyötä entistä monipuolisemmin

Oulussa rakennetaan energia-, sähkö- ja talotekniikan oppimisympäristöjä korkeakoulujen yhteistyössä

© 2022 Suomen Yliopistokiinteistöt Oy