Tilojen käyttö tulevaisuudessa – yhteinen mahdollisuus ja haaste

Syyslukukausi 2021 on antanut jossain määrin esimakua siitä, mitä kampusten hybridikäyttö tulevaisuudessa saattaa olla. Mitään selkeää linjaa ei kuitenkaan vielä ole nähtävissä, sillä vaikka kampusten avautumista saatiin jo juhlistaa, on niiden käyttö kuitenkin kärsinyt muuttuvasta epidemiatilanteesta. Lokakuussa asiaa pohdittiin monipuolisesti toimitilapäivillä. Tämän blogin avulla muistutamme näkökulmia mieleen.

Samalla käännämme katseen jo vuoteen 2022 – Ari Nisonen edustaa Pauliina Skytän kanssa Suomea NUAS-verkostossa ja tavoitteena on toteuttaa seuraava pohjoismaalainen seminaari Joensuussa Itä-Suomen yliopiston kanssa yhteistyössä 21.-23.8.2022. Toimitilapäivät toteutetaan taas kaikkien osapuolten yhteistyönä myöhemmin syksyllä. Palaute vuoden 2021 osalta oli hyvää niin alustusten, vierailujen kuin illallisenkin osalta. Vielä kerran kiitos kaikille osallistujille, sillä hyvä porukka ja yhteinen innostus tekee seminaarista onnistuneen.

 Tilan käyttökulttuuri muutoksessa – kiteytys valtakunnallisilta toimitilapäiviltä

Ilo loisti osallistujien ja järjestäjien silmissä, kun kohotimme maljan kasvokkaisille toimitilapäiville Helsingissä lokakuun lopussa 70 asiantuntijan voimin. Yliopistojen muuttuva tilankäyttö -teemaa tarkasteltiin päivien aikana monesta suunnasta jakamalla kokemuksia ja eri asiantuntijoiden näkemyksiä. Sanna Sianoja nosti esiin yhteisen keskustelun merkityksen varsinkin nyt, kun olemme kaikki uuden edessä kampusten avautuessa pitkän tauon jälkeen.

Kohdekäynneillä vanhaa ja uutta

 Torstain aikana tutustuttiin Otaniemen ja Töölön kampuksilla Aalto-yliopiston erilaisiin tiloihin. Hiljalleen avautuva kampus sykki Väreessä – kohtalaisen uusi rakennus oli jo muokkautunut useamman kerran mm. toimintojen uudelleen sijoittelulla. Hyvin suunniteltu on kuitenkin vain puoliksi tehty ja on tärkeää muistaa, että tila muokkautuu ja muotoutuu käytön aikana kuosiinsa todellisten käyttökokemusten karttuessa. Kasvuyrityskeskus A Grid-kierroksella tekemisen meininki konkretisoitui erityisesti Maker Space-toiminnan kuvaavien esimerkkien avulla. Päärakennuksen peruskorjauksessa oli kehitetty aiempia luentosaleja vastaamaan paremmin nykyisiä tarpeita, kun perinteisen luennoinnin sijaan tehdään entistä enemmän ryhmätöitä. Lähes kaikki kierroksella kohtaamamme henkilöt olivat ryhmissä työskentelemässä. Selkeä vetovoima kampuksilla ovatkin kohtaamiset, ja niitä tilojen tulee tukea entistä monipuolisemmin.

Pieteetillä peruskorjattu Aalto-yliopisto Töölö Runeberginkadulla pääsi kukoistukseen iltatapahtuman kotipaikkana. Illallisen aluksi tutustuimme arkkitehti Sarlotta Narjuksen johdolla sekä prosessiin että ratkaisuun, jossa kauppakorkeakoulun entinen päärakennus Runeberginkadulla uudistui vanhaa kunnioittaen moderniksi koulutus-, oppimis- ja työpaikkaympäristöksi.

Myös Helsingin yliopiston keskustakampuksen Metsätalo on avautumassa peruskorjauksen jälkeen ja perinteinen luentosali sekä uusittu monimuotoinen kahvila palvelivat sujuvasti päivien toteutuksessa. Perjantain päätteeksi kiipesimme Taideyliopiston uudisrakennus Myllyn ylimpiin kerroksiin. Mylly-uudisrakennus sijaitsee Teatterikorkeakoulun naapurissa ja on paitsi kuvataiteen, myös valo- ja äänisuunnittelun sekä esittävän taiteen lavastuksen opiskelijoiden käytössä. Kierroksen vetäjät kertoivat oppineensa hankkeen aikana valon merkityksestä ja moninaisuudesta enemmän kuin koskaan aiemmin.

Kotituunauksen kekseliäisyys myös kampuksille

 Asiantuntija-alustuksissa Peggie Rothe esitteli tuhansien toimistotilojen käyttäjien kyselytuloksia siitä, miten kotoa käsin työskentely on muuttanut työntekijöiden odotuksia tiloille, joita työnantajat toimistolla tarjoavat. Karoliina Jarenko puolestaan valotti tuottavuuden ulottuvuuksia – tuottavuuden ydin voi olla toisten kanssa työskentelyä, yksilön keskittymistä, asioiden koordinointia ja energisyyttä sekä inspiroitumista. Vapaatahtisuus ja vapaapaikkaisuus sekä määräpaikkaisuus ja samanaikaisuus luo erilaisia yhdistelmiä tiloista, joissa tuottavuus kukoistaa. Yliopiston akateeminen työympäristö on luonteeltaan moniulotteinen ja yksipuoliset, kaikenkattavat linjaukset eivät sovellu suoraan yksityiseltä sektorilta toistettavaksi. Tietyt yliopiston rakennukset ovat palvelleet yliopistoja satoja vuosia olematta esteenä toimintatapojen muutokselle. Jaana Ihalainen näkee toiminnan muutoksessa uusia mahdollisuuksia lisätä ja kehittää kampusten käytettävyyttä entisestään.

Niin alustuksissa kuin ryhmätöissäkin nostettiin esille tilojen kehittämistä erityisesti tilojen käytön näkökulmasta. Tilojen käyttöön on tehtävä pelisäännöt yhteistyössä tilojen käyttäjien kanssa. Pandemian sulkiessa kampukset, löytyi paljon käyttäjäluovuutta siitä, miten koti muokkautui yhdessä yössä työympäristöksi. Kampusten kaikki kolkat tulisi nyt valjastaa käyttäjäluovuudelle sen sijaan, että odotetaan pandemian jälkeisen ajan tilatyyppistandardeja.

Opiskelijanäkökulmaa tuonut Joonatan Haapalainen painotti pienryhmäopiskelun tukemista tiloilla sekä mahdollisuuksia osallistua digitaalisiin oppimistuokioihin kampukselta. Hän uskoi myös siihen, että sujuva digitaalisen ympäristön käyttö lisääntyy, siihen tarvitaan tukea ja sen myötä uudet vaatimukset tiloille selkeytyvät vähitellen.

Yhteiskehittäminen on oppimista ja muutosmatkoja – tähtäimessä kestävyys

 Kolmen yliopiston edustajat jakoivat kokemuksiaan tilamuutoshankkeista erityisesti yhteiskehittämisen näkökulmasta. Yksiköiden johdolla ei yleensä ole kokemusta massiivisista tilaprojekteista ja sen vuoksi tarvitaan orientaatiota ja vertaistukea. Niin ikään käyttäjillä on vaihtelevia kokemuksia tiloista ja muutoista, mutta ei aina positiivisia eikä kokemusta yhteiskehittämisestä, sen vuoksi tarvitaan jatkuvaa tiedotusta, keskustelua ja kuuntelua.

Onnistunut yhteiskehittäminen rakentaa luottamusta eri toimijoiden välille. Erilaisten näkökulmien ja reunaehtojen tulee olla selkeitä matkan varrella: talouskehys, suunnittelun reunaehdot, kiinteistön reunaehdot peruskorjauksessa luovat pelikentän, jossa käyttäjän toiminnalliset tarpeet ovat keskiössä.  Yhteiskehittämisen prosessiin kuuluu vaiheita ja hetkiä, jolloin epäluulot ja pelot korostuvat, mutta jatkuva keskustelu ja ”jumppa, jumppa, jumppa” veivät kohti yhteistä lopputulosta.

Teppo Salmikivi painottikin monipuolista yhteiskehittämistä ja -sitoutumista. Hän antoi mukaan otettavaksi CO3-mallin: kehitetään palveluita ja tiloja yhdessä käyttäjien kanssa ja sitoudutaan yhteisesti tuloksiin – kaiken kehittämisen tavoitteena on globaali kestävyys ja vastuullisuus. Myös Ville Jokela painotti kestävän kehityksen näkökulmaa: käytössä oleva tila on kestävää tilaa.

Valtakunnalliset toimitilapäivät ovat vuosittain toteutuva seminaari, jossa suomalaisten yliopistojen toimitilayksiköiden henkilöstö ja kiinteistönomistajat kohtaavat ajankohtaisten teemojen parissa. Organisoinnista vastaavat Suomen Yliopistokiinteistöt Oy, Helsingin yliopiston Tilat ja kiinteistöt toimiala, Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy sekä Aalto-yliopistokiinteistöt Oy (ACRE).

 

Kirjoittajat: Jaana Ihalainen, Helsingin Yliopistokiinteistöt Oy, Ville Jokela, Aalto-yliopistokiinteistöt Oy, ACRE, Teppo Salmikivi, Helsingin yliopisto, Tilat ja kiinteistöt toimiala ja Sanna Sianoja, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy

 

Kuva: Sanna Sianoja

 


Muut ajankohtaiset

Muut ajankohtaiset

Tulevaisuuden hybridikampus – Tuliaisia HUMANE -konferenssista Lissabonista

SYK-henkilöstöpäivä – SYKkivä kesänavaus Turussa

TOSI-tilat-hanke: Kampuskehitystyön tavoitteet dekaanin näkökulmasta

Uutena SYKkiläisenä mukana asiakkuuspäivillä

© 2022 Suomen Yliopistokiinteistöt Oy